Suoraan sanottuna

Onpas ollut karmean pitkä tauko runojen kirjoittelussa. Yksinkertainen selitys on se, että mun runosuoneni ei ole sykkinyt aikoihin. Tajusin sen itseasiassa vasta äsken kun kuuntelin Placebon cover biisiä Running up that hill. Se on sellainen kipale jonka kanssa mulla tulee joka kerta massiiviset tunteenpurkaukset. Halu kirjoittaa olis äärettömän luja ja tiedän että sisällä kytee mutta sanoja ei tule, kirjaimia ei saa muodostettua. Mikähän siinä on? Joku writers block kenties.

Väkisinhän ei tekstiä voi vääntää. Siksi tulinkin tänne avautumaan siinä toivossa että joku tukos avautuisi tässä samalla. :)

Pala liian monelle

Sielussa väreilyä,
ihon kuultoa.
Kasa monia rumia kasvoja,
katsoo minua,
kaunista verta,
puhdasta sieluani haluaa ne varastaa.
Ei millään ymmärrä,
minäkin olen ruma sieltä minne muut ei yllä.
Kasa kauheita käsiä,
puskee päälleni,
kirkasta katsetta haluaa ne minusta.
Sieluni kauniin väreilyn,
haluaa ne varastaa.
Liian moni haluaa minusta itselleen palasen.
Moni epäonnistuu,
moni jättää vain kuoret.

Älä katso minua

Älä mene yksin siihen huoneeseen,
äläkä katso minua.
Sinulla on veressä vettä joka tukehduttaa sielusi sanoman.
Minulla on huoneesi avain.
Jos katsot minua noin,
minun avaimeni ei ole sinulle.

Ilman avainta et saa koskaan vettä verestäsi pois.

Kristallia

(Kirjoitettu 2oo7. Tämän runon kokosin ihmisten mielestä kauniista sanoista.)

Hän on kaipaus,
hän on metsä.
Hän on mun tunnelma
ja rauha.

Kristallia rakas.

Hymy auringonlaskussa.
Enkelin katse.
Nauru valossa,
laulu auringon aamussa.

Joku tuolta kaukaa

(Kirjoitettu 2oo7. Kirjoitin tämän Jokelan koulusurmien jälkeen muistoksi.)

Jokainen on valmis elämään ehkä hetken,
kivussa ja kauneudessa.
Jonkun rikkomassa,
järkkymättömässä maailmassa.
Ja joku tietää ettei ehkä enää palaakkaan.
Toivoen silti että susta huolta pidetään,
ja sut muistetaan.

Sydämesi

(Kirjoitettu 2oo7)

Pilaisin sen kokonaan.
Polttaisin sen kerralla.
Puristaisin sen käsissäni.
Likaisin sinun puhtaan, viattoman,
auttavaisen ja hellän sydämen.

Äiti

(Kirjoitettu 2oo7)

Halusin vaan ne hetket unohtaa,
kun ei voitua sua enää pelastaa.
Miten se menikään, sä lähdet ja mä jään suremaan?