Suoraan sanottuna

Onpas ollut karmean pitkä tauko runojen kirjoittelussa. Yksinkertainen selitys on se, että mun runosuoneni ei ole sykkinyt aikoihin. Tajusin sen itseasiassa vasta äsken kun kuuntelin Placebon cover biisiä Running up that hill. Se on sellainen kipale jonka kanssa mulla tulee joka kerta massiiviset tunteenpurkaukset. Halu kirjoittaa olis äärettömän luja ja tiedän että sisällä kytee mutta sanoja ei tule, kirjaimia ei saa muodostettua. Mikähän siinä on? Joku writers block kenties.

Väkisinhän ei tekstiä voi vääntää. Siksi tulinkin tänne avautumaan siinä toivossa että joku tukos avautuisi tässä samalla. :)