Sielussa väreilyä,
ihon kuultoa.
Kasa monia rumia kasvoja,
katsoo minua,
kaunista verta,
puhdasta sieluani haluaa ne varastaa.
Ei millään ymmärrä,
minäkin olen ruma sieltä minne muut ei yllä.
Kasa kauheita käsiä,
puskee päälleni,
kirkasta katsetta haluaa ne minusta.
Sieluni kauniin väreilyn,
haluaa ne varastaa.
Liian moni haluaa minusta itselleen palasen.
Moni epäonnistuu,
moni jättää vain kuoret.
torstaina, tammikuuta 29, 2009
Pala liian monelle
Tunnisteet: Runot, Runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 arvostelua:
Runosi tulvii ahdistusta - kasa rumia naamoja, kasa käsiä tahtovat sinusta palan varmaan juuri siksi, että olet puhdas ja kirkas, vaikka samalla tunnet itsesi rumaksikin jossain.
Paljon ajatuksia herättävä runo!
Rumia vaatimuksia, joita ei voi ja halua toteuttaa. Ajatuksesi, minäkin olen ruma sieltä, minne muut eivät yllä. Mitä tuohon lisäämään, siinä on kaikki. Hyvin valityt sanat.
Moni haluaa , vaatii ja uuvuttaa.
Kaiken toisesta. Jättäen jäjelle tyhjyyden.
Puhutteleva runo.
...haluaa palasen. Anna - lopettaa.
Olette kaikki ymmärtäneet tosi hyvin tämän runon sanoman, kiitos siitä. :)
Hyviä asioita ja miettimisen arvoisia sanoja annoitte! Prosessi on nyt käynnissä!
"Kasa kauheita käsiä".. tuon olisin halunnut keksiä itse. Oikein hyviä sanoja sinulla.
Lähetä kommentti